”Luojan kiitos mun ei tarvii enää polttaa”

17.12.2015Kirjoittaja: Laura Syrjälä
Kun Heli ymmärsi, mitä nikotiiniaddiktio oikeasti tarkoittaa, lopettamiseen ei tarvittu edes vieroitushoitoa. Päätös lopettamisesta syntyi kuitenkin aivan muista syistä: piti valita lopettaako koira vai tupakointi. Mitä siis oikein tapahtui?

Palataanpa kesään 2014. Heli oli työmatkalla ja tuttuun tapaan hänellä oli koira mukanaan. Koira oli päivät yksin asunnossa, jota Helillä oli tapana vuokrata. Sinä päivänä tapahtui jotain, joka muutti Helin elämän savuttomaksi.

“Ukkonen vei koiralta jalat alta ja se pelästyi sitä niin, että se hyppäsi lasin läpi ulos ja loukkaantui vakavasti. Jouduin palkkaamaan sille täyspäiväisen hoitajan kotiini työpäivieni ajaksi.”

Vuoden verran Heli maksoi koiran hoitajalle palkkaa, kunnes järjestely alkoi tehdä taloudellisesti tiukkaa. Oli karsittava kuluja. Tupakointiin kului lähes 200€ kuukaudessa, joten oli tehtävä päätös.

“Katsoin sitä koiraa silmiin ja päätös oli selvä. Mun on pakko lopettaa polttaminen”.

Kukaan ei ole koskaan kehottanut minua lopettamaan. Kun marssin työterveyslääkärin vastaanotolle päätökseni kanssa, lääkäri kätteli minua neljä kertaa keskustelun aikana ja onnitteli hyvästä päätöksestä”.

Vaikka Heli kokeili erilaisia lääkkeitä ja vieroitushoitoja lopettamisen alussa, hän kertoo suurimman käänteen tapahtuneen luettuaan Allen Carrin kirjan “Easyway to stop smoking”.

“Tajusin, että mikään lääke ei pelasta tästä, vaan tarvitsen aivopesua. Olin kuvitellut 32 nikotiinin vääristämää vuotta, että tupakka tuo minulle hyvän olon tunteen, vaikka tosiasiassa paikkasin jatkuvaa vieroitusoiretta uudella nikotiiniannoksella”.

Lääkäri vahvisti ajatuksen kertomalla, että sekä vieroitushoito että varsinaisen addition ymmärtäminen tuottavat yleensä parhaan ja pysyvän lopputuloksen.

Ymmärsin luopua ajatuksesta, että en saa koskaan enää polttaa. Sen sijaan ymmärsin ajatella, että luojan kiitos mun ei tarvii enää polttaa.”

Heli ei jäänyt nikotiinikoukkuun, vaikka nikotiinipurkkaa menikin alussa yli kymmenen päivässä.

“Olin alkuun aivan hysteerinen sen purkkapaketin suhteen ja etsin niitä joka paikasta.”

Nyt neljä kuukautta myöhemmin Heli törmää omituisiin hetkiin viikoittain: käsilaukku tuntuu tyhjältä tai käsi hapuilee pöydältä vaistomaisesti jotain. Kolme vuosikymmentä kestänyt tapa ei häviä hetkessä.

Savuton elämä -tarinan kertoi Heli (44) Espoosta. Heli on ollut haastatteluhetkellä 4 kk savuttomana. Hän lakkasi jankkaamasta ja antoi koiralleen mahdollisuuden. “Stop smoking and moaning about it” -ajatuksen omaksuminen oli Helille käänteentekevä hetki lopettamisessa.

Nicover-kahvilla